Eijan Blogi

Ihan aluksi. Rakkaat ystävät, kaverit, kylänmiehet. En kirjota tätä siksi, että teän pitäs potea huonoa omatuntoa tai syylisyyttä. Oon jo niin tottunu siihen, että mun luona ei käydä. Oon jo niin tottunu yksinoloon, että en varmaan osais jos joku löytyiski vierelle. Oon aina ollu sosiaalinen ihminen. Aikasemmin, 6 vuotta sitten, notkuin baareissa ja päivittäin tapasin kavereita. Sen jälkeen ku lopetin alkoholin juomisen, tilanteet muuttu. Kaverit kaikkosi. Ehkä syynä, että en jaksa katella selvinpäin känniääliöitä. (joo, kaikki ihmiset ei ole känniääliöitä, mutta suuri osa.) Ja huomasin, että mua kaivataan vaan kuskina. Myös se, että muutuin ihmisenä. Ystävien jättäminen, ja miten puukotettu selkään, on saanu mut olemaan hyvinkin kyyninen ihmisiä kohtaan. Aikasemmin kun tapasin uuden ihmisen, ajattelin ”hän haluaa hyvää mulle”. Nykyään se on ”mitä se haluaa minusta?” Tuun juttuun melkeimpä kenen kanssa vain. Osaan ottaa erilaisten ihmisten tunteet ja olosuhteet huomioon...

Kertokaas mulle, mikä on maailman paras biisi? Mulla on useita parhaita biisejä, riippuu mihin mielentilaan. Mutta yks on Slipknotin Snuff. Slipknot on muutenki yks parhaita bändejä ikinä! Miksi tyypit pitää maskeja? "It's not about our faces, it's about our music." (Ei ole kyse meidän kasvoista vaan meidän musiikista).  Musiikki on ollu tosi tärkeä osa elämää. Varsinki nyt ku löysin just sopivan genren itelle. Rock ja heavy. On hyvä kuunnella biisejä, joissa kuvataan just samasta pahasta olosta, mitä ite kärsii. Ja energia mikä melodiasta tulee. Oli se sitten rakkauden loppuminen, masennus tai muuten vaan paha olo. Biiseissä itelle on tärkeintä sanat. Siitä syystä myös muutama, harva kappale on rock/metallin ulkopuolelta mitä kuuntelen.   Esimerkiksi Irinalla on hyviä biisejä. Ja ehkä senki takia ku Toni Wirtanen on ne kirjottanu ;) Siitä tuliki mieleen. Keikkakokemukset. Apulannan oon nähny 4 kertaa. Kerran päässy tai uskaltanu mennä jutteleen ja s...

Mikä ihana päivä. 13 on mun lempiluku. Ja mulla on jo musta kissa, joten huonoa onnea tulee joka päivä ;)   Itseasiassa, nyt niitä on kaks. Siis mustaa kissaa. J Saaneen esitellä neiti Jasu. Jasu tuli mulle viikko sitten. Jasu on syntynyt noin toukokuun alussa. Olisi siis luovutusiässä vasta elokuun alussa. Ystäväni otti samalta omistajalta, samoihin aikoihin syntyneen pennun. Muutama perustelu, miksi niin aikasin tuli mulle.   Synnyinkodissa ei ollenkaan märkäruokaa tarjolla ja hiekkis vain välillä. Leluina toimi eteisessä olevien kenkien nauhat ja omistajan kädet. (Tästä olen minä jo hiukan kärsinyt. Ollaan Jasun kans otettu muutamat verikokeet minusta.) Emoja oli 3 ja pentuja 12. Kun kävimme katsomassa pentuja heidän ollessa 8 viikon ikäisiä, emot yritti houkutella pentuja kauemmas. Omistajan käsistä pystyi näkemään ”leikkien” raapisjäljet. Mietimme vaaroja, mitä vapaana olevilla kissoilla on. Omistaja kertoi alueella pyörivistä haukoista. Ja tietenkin ...

Ihana! Kesä on täällä! Ei tarvii välihousuja  edes joka päivä J Kaikkee on taas tapahtunu, elämä menny eteenpäin.  Muutoksia tapahtunu, myös henkisesti. Suurin  muutos tietty oli toi muutto pari viikkoa sitten. Pari  pikkujuttua pitäs vielä värkätä, vaan pitää odotella se  ”Prince Charming” 😉    Jätkä odottelee, että sais  ralliradan jatkuun seinille. Mutta onneksi tässä on  aikaa. En oo muuttamassa ihan heti ens vuonna. Jännä, että vaikka tää asunto on neliömääriltään sama ku edellinen niin paljon enemmän tilaa. Kai ennenvanhaan osattiin järkeillä neliöt paremmin 😋Toinen jännä juttu on ne yölliset ralliradat. Huisin kiva kissoilla juosta talon eteläpäästä länsisiipeen. Onneksi alapuolella ei asu ketään  J Lasitettu parveke on varmaan parasta tässä asunnossa, jos kissoilta kysyttäis. Jane ainaki on melkeen kokoajan siellä. Heti aamusta huutaa pihalle, jopa ennen ruokaa. Ja ku aurinko paistaa heti aamusta parve...

Mä vihaan kaikkia kliseisiä lauseita: ”se oikea tulee vastaan kyllä ajallaan”, ”kaikella on tarkoituksensa”, ”asioilla on tapana järjestyä”, ”paistaa se aurinko risukasaankin”. No, toi viimenen nyt on –tällä- hetkellä totta ainakin osaksi. Pääsen vihdoinkin muuttamaan. Pari vuotta katellu sopivaa ja nyt se löyty. Hakukriteerit oli lasitettu parveke ja kaksio. (tietty vuokran määrä oli iso peruste). Nyt se sitten löyty. Muutto on kuun vaihteessa enkä oo vielä alottanu. Onneksi tota tavaraa ei ole paljoa, että montaa laatikkoa tulee. Alotan kunnolla varmaan pari viikkoa ennen. Jätkä stressaantuu tosi helposti muutoksista ja tulee pissatulehus. Oon kissoille yrittäny selittää että muuttoa pukkaa. Jätkä ei koskaan tuu syliin. Viikonloppuna vähän juttelin hälle, että miten ois jos muutetaan, että otan teät mukaan ja kaikki tavarat pysyy samana. Saavat lasitetun parvekkeen jossa saa kesän olla. Tuli syliin nukkumaan. En tiiä tajuaako noi mutta itelle se oli että ”jos sääki äiti tuut mukaan...

Ärsyttävä kun on ajatukset päässä sekasin, ois kiva vaan oksentaa ne ja *puff*. Ne ois selvänä. Paperilla ja päässä. Siksi vaikeeta päättää blogin aihekki. Mutta koitetaan. Ollu astetta rankempi viikko taas. Tiistaina kävin Kelassa keskustelemassa   vireillä olevasta asiasta. Joko valitan tai annan kelan päättää asin. Jälkimäisessä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että minä joudun soskun elätiksi ja menetän luottotiedot. Kela asiaa ollaan taisteltu 3.5 vuotta ja nyt tuntuu ettei enää ole voimia jatkaa taistelua. Eikä keksi miten enää saisin päättäjille järkeä nähdä että ei ole minun virhe. Kela on virheensä myöntänyt. Että jatkettaisko kaikki vaan elämää onnellisena? Tai sinä onnellisena ja minä semi-onnellisena. Kun sitä on pienen ikänsä tehny kaikki niinku pitää, toimittanu kelalle laput ja liput. Vois kuvitella että he osaisivat työnsä. Nyt ollu sydänviikko joka vienyt roimasti aikaa. Tiistaina oli myös lääkäriluento. Torstaina oli porinapiiri, missä sai taas tavata ihanat ...

”Moi Eija, mitä sulle kuuluu?” ”Kissoja ja käsitöitä”. Tämmöinen keskustelu käydään useimmiten, jos tapaan tuttavia/kavereita. Siinä on kaks asiaa minkä ympärillä mun elämä suurimmaksi osaksi pyörii. Kissat on mun perhe ja käsityöt on hyvä harrastus. Empähän ainakaan revi kynsiä ;)   Mutta kyllä mun elämään kuuluu paljon muutakin. Kuuntelen musiikkia, kattelen leffoja ja taistelen masennuksen kanssa. Olen Oulun Uuden Sydänyhdistyksen sihteeri ja toimin vertaistukijana. Minulla on yksi kammioinen sydän. Sitä, miten se vaikuttaa elämääni on vaikea selittää. Miten ikävöidä jotain, mitä ei ole koskaan omistanut? Kunto minulla on huono. Kävely on maailman tylsin asia. Kuntosalilla olen käynyt ja pitäisi saada taas innostus. Neitsyt luonne kun olen, kaikki mulle heti nyt, niitä tuloksia ei tarpeeksi nopeaa näy. Kärsivällisyys? Mitä se on? :o Minulla on melkolailla aina käsikoruja ja kaulakoruja, joiden teema on pääkallot. Veljeni tyttö (4-v.) kysyi kerran, että miksi tykkää...