Eräänlainen esittely


”Moi Eija, mitä sulle kuuluu?”
”Kissoja ja käsitöitä”.
Tämmöinen keskustelu käydään useimmiten, jos tapaan tuttavia/kavereita. Siinä on kaks asiaa minkä ympärillä mun elämä suurimmaksi osaksi pyörii. Kissat on mun perhe ja käsityöt on hyvä harrastus. Empähän ainakaan revi kynsiä ;)  Mutta kyllä mun elämään kuuluu paljon muutakin. Kuuntelen musiikkia, kattelen leffoja ja taistelen masennuksen kanssa.

Olen Oulun Uuden Sydänyhdistyksen sihteeri ja toimin vertaistukijana. Minulla on yksi kammioinen sydän. Sitä, miten se vaikuttaa elämääni on vaikea selittää. Miten ikävöidä jotain, mitä ei ole koskaan omistanut? Kunto minulla on huono. Kävely on maailman tylsin asia. Kuntosalilla olen käynyt ja pitäisi saada taas innostus. Neitsyt luonne kun olen, kaikki mulle heti nyt, niitä tuloksia ei tarpeeksi nopeaa näy. Kärsivällisyys? Mitä se on? :o

Minulla on melkolailla aina käsikoruja ja kaulakoruja, joiden teema on pääkallot. Veljeni tyttö (4-v.) kysyi kerran, että miksi tykkään pääkalloista. No, samalla tavalla kun hän tykkää sydämistä. Mää vaan satun tykkäämään kalloista.
Sisarusten lapset on aivan ihania. Heitä on tällä hetkellä 8. Veljeni poika, Saku 3-v, on kummipoikani. Sakun kanssa ollaan Hevisauruksen keikalla käyty ja ilmeisesti pitää mennä uudelleen.

Masennus. Syitä ja seurauksia siihen on paljon ja vaikea selittää. Ehkä suurin on yksinäisyys ja jatkuva taistelu Kelan kanssa tietystä asiasta. Enempää en siitä uskalla avautua, mutta sanon että heän syy.
Tykkään synkkyydestä. Tämä kuva on netistä ladattu, mutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. 



Kissat, eli minun ”lapset”, Jätkä ja Jane ovat minulle maailman tärkeimmät. Kissoista varmaan puhun aika paljon blogissa J
Jätkä on pian 6-vuotias uroskissa. Ensimäinen poikakissa ja ehkä vaikein tapaus, mutta myös rakkain. Ilman Jätkää en varmaan enää olisi täällä.
Jane, the pikku-piru, on valloittava puolipitkäkarvainen tyttökissa. Pienestä koostaan huolimatta tekee pikku piruuksia, kuten syö postit, roikkuu verhoissa. Mutta iltaisin tulee viereen nukkumaan.
Jos mieleesi tulee jokin aihealue, mistä haluat minun puhuvan, heitä viestiä.





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kela

Kuva
1.3. ja 3.3.2020                                Oon tainnu asiasta teille mainita jo aikasemminki, on kelan kans ”pienimuotoinen” taistelu päällä. Tää blogi on sinänsä erilainen, että saatta tietää kokonaisuudessaan, mistä tää tappelu johtuu. Alotan kirjottaan sunnuntaina, mutta tiistaina on kelan kanssa keskusteluaika. Jos eivät luovu perinnästä niin eduskunnan oikeusasiamies ja iltapäivälehdet on varmaan kiinnostuneita asiasta. So, let us begin. Kaikki alko 2012 helmikuussa ku menin äitille töihin. Oon siis työkyvyttömyyseläkkeellä ja saan asumistukea. Vein kelaan työsopimuksen, missä käy ilmi palkkani, eli 500 €. Eläkkeellä ollessa siis saa tienata, oliko tuohon aikaan vähän yli 750 €. 26.1.2012 täytin asioimispalvelussa lomakkeen, jossa pyysin lakkauttaa asumistuen. Parin viikon päästä tuli päätös kelasta, missä oli samat asumistuet ja eläkkeet. Hieno homma, mietin. Jälkeenpäin kun hain valitus...
Lue lisää

Muutto

Kuva
Mä vihaan kaikkia kliseisiä lauseita: ”se oikea tulee vastaan kyllä ajallaan”, ”kaikella on tarkoituksensa”, ”asioilla on tapana järjestyä”, ”paistaa se aurinko risukasaankin”. No, toi viimenen nyt on –tällä- hetkellä totta ainakin osaksi. Pääsen vihdoinkin muuttamaan. Pari vuotta katellu sopivaa ja nyt se löyty. Hakukriteerit oli lasitettu parveke ja kaksio. (tietty vuokran määrä oli iso peruste). Nyt se sitten löyty. Muutto on kuun vaihteessa enkä oo vielä alottanu. Onneksi tota tavaraa ei ole paljoa, että montaa laatikkoa tulee. Alotan kunnolla varmaan pari viikkoa ennen. Jätkä stressaantuu tosi helposti muutoksista ja tulee pissatulehus. Oon kissoille yrittäny selittää että muuttoa pukkaa. Jätkä ei koskaan tuu syliin. Viikonloppuna vähän juttelin hälle, että miten ois jos muutetaan, että otan teät mukaan ja kaikki tavarat pysyy samana. Saavat lasitetun parvekkeen jossa saa kesän olla. Tuli syliin nukkumaan. En tiiä tajuaako noi mutta itelle se oli että ”jos sääki äiti tuut mukaan...
Lue lisää

Sairastelua

Kuva
Mietin hetken, viitinkö ees tästä kertoa. Mutta uskon, että tästä on apua. Ainakin tulevaisuuden minulle. Viime viikon hoitajat!  Sunnuntaina 15.9. alko kuumeilu ja hengenahistus. Maanantai-iltana kävin päivystyksessä lievästä ystävän painostuksesta. (Kiitos 😉 ) Otettiin verikokeet jossa mukana bakteeriviljely sekä keuhkokuvat. No, diagnoosiksi tuli lopulta ”määrittelemätön hengitystieinfektio”. Näitä mulla on paljon, mutta ei oo koskaan ollu näin kovaa ahistusta ja kuumetta. Koko viikon sitten sinnittelin kotona. Pelkkä vessassa käynti tuotti hengenahistusta. Kuumetta oli joka päivä, tai ainakin lämpöä. Ystävät puhu, että kannattais ehkä lähteä käymään. Perjantaina kello 17 viestittelin ystävän kanssa ja sanoin, että sinnittelen maanantaihin, et soitan sitten omalle sydänlääkärille, että mitä tehään. Kello 20 soitettiin, että ”maanantaina bakteeriviljely näytti positiivista, tuu tänne”. Selevä. Aattelin, että käväsen nyt vaan hakeen antibiotit nappeina. Otettiin t...
Lue lisää