Perjantai 13. päivä

Mikä ihana päivä. 13 on mun lempiluku. Ja mulla on jo musta kissa, joten huonoa onnea tulee joka päivä ;)  

Itseasiassa, nyt niitä on kaks. Siis mustaa kissaa. J Saaneen esitellä neiti Jasu.

Jasu tuli mulle viikko sitten. Jasu on syntynyt noin toukokuun alussa. Olisi siis luovutusiässä vasta elokuun alussa. Ystäväni otti samalta omistajalta, samoihin aikoihin syntyneen pennun. Muutama perustelu, miksi niin aikasin tuli mulle.  

Synnyinkodissa ei ollenkaan märkäruokaa tarjolla ja hiekkis vain välillä. Leluina toimi eteisessä olevien kenkien nauhat ja omistajan kädet. (Tästä olen minä jo hiukan kärsinyt. Ollaan Jasun kans otettu muutamat verikokeet minusta.)

Emoja oli 3 ja pentuja 12. Kun kävimme katsomassa pentuja heidän ollessa 8 viikon ikäisiä, emot yritti houkutella pentuja kauemmas. Omistajan käsistä pystyi näkemään ”leikkien” raapisjäljet. Mietimme vaaroja, mitä vapaana olevilla kissoilla on. Omistaja kertoi alueella pyörivistä haukoista. Ja tietenkin autotie vieressä.

Minun luona Jasu olisi turvassa. Jätkä ja Jane opettaisi isojen kissojen tavoille. En halunnut ottaa sitä riskiä, että odotan pari viikkoa. Osaisiko Jasu hiekkikselle? Olisiko haukkalintu hakenut sen pois? Olisiko tottunut ja huutanut pihalle? Nyt meillä on koulutus päällä. Jos rapsuttaa makoilevaa kisua, se ei tarkoita että raavi minua.

Jätkä ja Jane on ottanut hyvin Jasun vastaan. Mitä nyt Jane muutaman päivän mökötti. Kuvitteli kai, että en enää lelli ja ota syliin. Pelkäsi kai menettävänsä äiskän vauva -tittelin. Minun yllätyksekseni, Jätkä oli se kuka ensin teki tuttavuutta rääpäleeseen. 

Uus koti alkaa oleen jo mun näkönen. Kissojen hyllyt ja taulut sain paikalleen. Piti vaan laittaa fb ryhmään huutelua, että kuka tulis laittaan ne. Kyllähän se vähän jännitti kun kutsuu vieraan ihmisen kotiinsa, mutta minkäs teet. Seuraavana ja viimenen juttu on keittiön kaappien ovet. Eilen rakkaan ystävän kanssa irroteltiin ne ja vein siskon luo maalautettavaksi. Vannoin itelle, että vasta jouluna saa kysellä niitä 😊 Tästä tulee kyllä niin hyvä koti, että ei tarvii kymmeneen vuoteen muuttaa pois. 

Jotta mulla ei vaan tulis liian tylsää niin päätin sitten lukita itteni viime yönä vessaan. Eli, meillä on Janen kans tapana käyä kahestaan vessassa. Toi vessan ovi on vähän vanha ja pitää kunnolla painaa se kiinni. Joten niin teimme. 

Mutta, ku yritti ulos niin napsu vaan ympäri. Kello oli 2.20 yöllä ja varmana ei kukaan liiku käytävässä ennen klo 6. Eihän siinä auta mikään muu ku huuvella apua. Jane ei kyllä yhtään tykkää ku huuvetaan. Huutaa mukana. No, puol tuntia ehkä huusin apuja ku herrasmies tulee ulko-ovelle, että oonko kunnossa. Vähän hävetti sanoa, et vessassa jumissa. Mutta ei voi mitään. Hän kävi ilmeisesti talonmiehen luona, mutta ei saanu hereille häntä. Soitti sitten palolaitoksen. Ja koska ei mitään hätä-hätää ole niin heillä meni hetki aikaa. Kävivät ulko-ovella ja sanovat, et ootellaan kiinteistöhuolto. Siinä minä sitten huutelen niille kolmen oven läpi, että kattokaa että kissa ei karkaa ja että on turvaketju. No, pääsivät sisälle ja avaavat oven. Yritin mä tarjota heille kahvit kiitokseksi vaan heillä oli kiire. Mutta joo, toi lukko vaihtuu. Ja ei tullu Jane aamulla seuraksi pesemään hampaita. Jännä juttu. Mutta kuten sanoin, Jane on vähän herkkis J Mutta siis, mun perjantai 13. päivä alkoi siis hyvin. Näin palomiehiä 😈

Kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Nyt jos kuukaudeksi ottais sen tavotteen, että kun menee sänkyyn nii ei ottais kännykkää ja pikku pelejä vaan lukis murhista. Mää oon silleen omituinen, että tykkään kattoo dokkareita murhista ja tietää miten murhia tutkitaan. Ja että mitä niien murhaajien päässä liikkuu? Musta ois tullu tosi hyvä tutkija, mutta mää en kestä nähä verta. Joten nyt vaan kattelen lavastettuja tapahtumia murhista. 

Toivotaan, että nää helteet kestää vielä pitkään. Vaikka sinne jouluun 😆 Hyviä kesäpäiviä. Kiitti hei J