Yksinäisyys




Ihan aluksi. Rakkaat ystävät, kaverit, kylänmiehet. En kirjota tätä siksi, että teän pitäs potea huonoa omatuntoa tai syylisyyttä. Oon jo niin tottunu siihen, että mun luona ei käydä. Oon jo niin tottunu yksinoloon, että en varmaan osais jos joku löytyiski vierelle.





Oon aina ollu sosiaalinen ihminen. Aikasemmin, 6 vuotta sitten, notkuin baareissa ja päivittäin tapasin kavereita. Sen jälkeen ku lopetin alkoholin juomisen, tilanteet muuttu. Kaverit kaikkosi. Ehkä syynä, että en jaksa katella selvinpäin känniääliöitä. (joo, kaikki ihmiset ei ole känniääliöitä, mutta suuri osa.) Ja huomasin, että mua kaivataan vaan kuskina. Myös se, että muutuin ihmisenä. Ystävien jättäminen, ja miten puukotettu selkään, on saanu mut olemaan hyvinkin kyyninen ihmisiä kohtaan. Aikasemmin kun tapasin uuden ihmisen, ajattelin ”hän haluaa hyvää mulle”. Nykyään se on ”mitä se haluaa minusta?”

Tuun juttuun melkeimpä kenen kanssa vain. Osaan ottaa erilaisten ihmisten tunteet ja olosuhteet huomioon mielestäni hyvin. Mutta silti itestä tuntuu pahalta, kun ensimäinen ajatus on kyynisyys. Why is that? Miten tuon ajatuksen sais muuttumaan?
Ennen illat oli sitä, et juotiin ystävien kans teetä taikka käytiin ajelulla. Nykyään, istun koneella ja kudon. Ja tietty leikin kissojen kanssa. Se on ihan fine. Koska iltasin oon jo hiukka väsyny. Teen itseni jatkuvasti kiirelliseksi ihan siksi, etten mieti sitä yksinäisyyttä.
Ja nyt kysytte, että ”miksi et soita kavereille ja kysy että voiko alkaa”. No, mä en halua aina olla se, joka soittaa.


Tässä yks päivä tuli vastaan Arman Alizadin teksti:


”Multa usein kysytään, mikä on ollut mun pysäyttävin matkani tai kohtaamiseni. Niitä on monia, mutta kun teimme viime kuussa dokumentin kotihoidosta, ihmiselämän hauraus löi päin näköä moukarilla ja repi sieluni palasiksi. Vanhukset istuu päivät pitkät kotona vailla seuraa. Yksinäisyys on pahimpia asioita mitä ihminen voi joutua kokemaan. Menkää tänään katsomaan sukulaisianne, ystäviänne ja naapureitanne, joiden tiedätte olevan yksin."



Voin sanoa, että olen onnellinen, etten
koskaan ehdi elää vanhukseksi.
Yks pelko onki, että saan jonku ihme
sydänkohtauksen ja oon monta viikkoa
täällä kissojen syötävänä.


Ja vielä kerran, en syyllistä ketään,
en halua että tulee ”sääli puheluja” et
”miten voit.” Olkaa aidosti kiinnostuneita.


Mutta asiasta viienteen. Pääsin alottaan
psykoterapian. Toivotaan, että siitä on apua.


Kiitos jälleen kerran että jaksoitta lukea :) 






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kela

Kuva
1.3. ja 3.3.2020                                Oon tainnu asiasta teille mainita jo aikasemminki, on kelan kans ”pienimuotoinen” taistelu päällä. Tää blogi on sinänsä erilainen, että saatta tietää kokonaisuudessaan, mistä tää tappelu johtuu. Alotan kirjottaan sunnuntaina, mutta tiistaina on kelan kanssa keskusteluaika. Jos eivät luovu perinnästä niin eduskunnan oikeusasiamies ja iltapäivälehdet on varmaan kiinnostuneita asiasta. So, let us begin. Kaikki alko 2012 helmikuussa ku menin äitille töihin. Oon siis työkyvyttömyyseläkkeellä ja saan asumistukea. Vein kelaan työsopimuksen, missä käy ilmi palkkani, eli 500 €. Eläkkeellä ollessa siis saa tienata, oliko tuohon aikaan vähän yli 750 €. 26.1.2012 täytin asioimispalvelussa lomakkeen, jossa pyysin lakkauttaa asumistuen. Parin viikon päästä tuli päätös kelasta, missä oli samat asumistuet ja eläkkeet. Hieno homma, mietin. Jälkeenpäin kun hain valitus...
Lue lisää

Muutto

Kuva
Mä vihaan kaikkia kliseisiä lauseita: ”se oikea tulee vastaan kyllä ajallaan”, ”kaikella on tarkoituksensa”, ”asioilla on tapana järjestyä”, ”paistaa se aurinko risukasaankin”. No, toi viimenen nyt on –tällä- hetkellä totta ainakin osaksi. Pääsen vihdoinkin muuttamaan. Pari vuotta katellu sopivaa ja nyt se löyty. Hakukriteerit oli lasitettu parveke ja kaksio. (tietty vuokran määrä oli iso peruste). Nyt se sitten löyty. Muutto on kuun vaihteessa enkä oo vielä alottanu. Onneksi tota tavaraa ei ole paljoa, että montaa laatikkoa tulee. Alotan kunnolla varmaan pari viikkoa ennen. Jätkä stressaantuu tosi helposti muutoksista ja tulee pissatulehus. Oon kissoille yrittäny selittää että muuttoa pukkaa. Jätkä ei koskaan tuu syliin. Viikonloppuna vähän juttelin hälle, että miten ois jos muutetaan, että otan teät mukaan ja kaikki tavarat pysyy samana. Saavat lasitetun parvekkeen jossa saa kesän olla. Tuli syliin nukkumaan. En tiiä tajuaako noi mutta itelle se oli että ”jos sääki äiti tuut mukaan...
Lue lisää

Sairastelua

Kuva
Mietin hetken, viitinkö ees tästä kertoa. Mutta uskon, että tästä on apua. Ainakin tulevaisuuden minulle. Viime viikon hoitajat!  Sunnuntaina 15.9. alko kuumeilu ja hengenahistus. Maanantai-iltana kävin päivystyksessä lievästä ystävän painostuksesta. (Kiitos 😉 ) Otettiin verikokeet jossa mukana bakteeriviljely sekä keuhkokuvat. No, diagnoosiksi tuli lopulta ”määrittelemätön hengitystieinfektio”. Näitä mulla on paljon, mutta ei oo koskaan ollu näin kovaa ahistusta ja kuumetta. Koko viikon sitten sinnittelin kotona. Pelkkä vessassa käynti tuotti hengenahistusta. Kuumetta oli joka päivä, tai ainakin lämpöä. Ystävät puhu, että kannattais ehkä lähteä käymään. Perjantaina kello 17 viestittelin ystävän kanssa ja sanoin, että sinnittelen maanantaihin, et soitan sitten omalle sydänlääkärille, että mitä tehään. Kello 20 soitettiin, että ”maanantaina bakteeriviljely näytti positiivista, tuu tänne”. Selevä. Aattelin, että käväsen nyt vaan hakeen antibiotit nappeina. Otettiin t...
Lue lisää